Ulkoloiset
Ulkoloiset koirien harmina
Koiran sitkeän kutinan taustalla voi olla monta tekijää. Vaikka Suomen leveysasteilla ulkoloisia on vähemmän kuin eteläisemmissä maissa, ne ovat yksi varteenotettava syy lemmikin rapsutteluun. Täi, väive, syyhypunkki, hilsepunkki, kirppu ja sikaripunkki aiheuttavat erityyppisiä iho-oireita.
Täi (Linognathus setosus)
Täitartunnasta voi kärsiä
- kutiseva koira
- kutisematon koira
Täi on yleinen, verta imevä hyönteinen, jonka erottaa iholla paljaalla silmällä. Myös täin munat eli saivareet erottaa paljaalla silmällä. Koiran pään ja korvien ympäristö sekä eturinta ovat parhaita paikkoja havaita täitä, kissalla ei täitä esiinny. Ihmisen täi ei tartu koiraan.
Täit tarttuvat suorassa kosketuksessa koirasta toiseen. Oireena on vaihteleva kutina, ja jos täitä on erittäin paljon, voi koira olla aneeminen. Mikroskoopilla saadaan varmistettua diagnoosi.
Tartunta hoidetaan ulkoloislääkityksellä ja myös apteekista ilman reseptiä saatavat valmisteet tehoavat täihin. Täi ei selviä koiran ulkopuolella, joten ympäristöä ei tarvitse puhdistaa. Kaverikoirien hoito samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää.
Väive (koira Trichodectes canis, kissa Felicola subostrata)
Väivetartunnasta voi kärsiä
- kutiseva koira tai kissa
- kutisematon koira tai kissa
Väive elää koiran karvapeitteessä eikä ime verta. Diagnoosi varmistetaan mikroskoopilla. Väiveitä esiintyy melko yleisesti kissoilla, koirilla väivetartunta on melko harvinainen.
Tartunnan oireena on vaihteleva kutina. Täi ja väive ovat lähisukulaisia. Väivetartunnan hoitoon ei ole rekisteröityjä valmisteita, mutta hoidossa käytetään samoja valmisteita kuin täitartunnassa. Pedit pestään ja ympäristö imuroidaan hoidon tehostamiseksi.
Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes scabiei var.canis & var.vulpis)
Syyhypunkista voi kärsiä:
- äkillisesti raivokkaasti kutiseva koira
- korvista kutiseva koira
- oireeton koira
- rupinen, karvaton, tunkkaisen hajuinen, märkäisestä tulehduksesta kärsivä koira
- käsivarsista ja alavatsasta kutiseva ihminen
- vain hetken aikaa lievästi kutiseva kissa
Syyhypunkki eli kapi (Sarcoptes) on mikroskooppisen pieni, ihoon kaivautuva niveljalkainen. Toiset koirat reagoivat punkkiin voimakkaasti, toisilla oireet ovat lievempiä tai puuttuvat kokonaan. Kissoilla oireet ovat usein lieviä ja itsestään ohimeneviä. Ihmisillä kapi aiheuttaa itsestään paranevan ihottuman useimmiten käsivarsien ja vatsan iholle.
Tartunta
Supikoirat ja ketut levittävät tartuntaa ja sen voi saada myös maantierummuista tai luolista, joissa kapinen eläin on oleskellut. Tartunnan voi saada myös sairastuneen oireilevan tai oireettomankin koiran, hoitovälineiden tai nukkumapaikkojen välityksellä. Viileässä ja kosteassa syyhypunkit voivat säilyä hengissä jopa kolme viikkoa.
Oireet alkavat kahdessa viikossa, jos iho on huonossa kunnossa tai punkkeja on erittäin paljon. Hyväkuntoisessa ihossa oireiden kehittyminen voi kestää jopa kahdeksan viikkoa. Aiemmin kapin sairastanut koira voi alkaa oireilla jo muutamassa tunnissa uuden tartunnan jälkeen.
Oireet ja diagnoosi
Kapi tarttuu mielellään vähäkarvaisille alueille ja ensimmäisenä kutisevatkin usein kuonon, korvien ja silmien ympärykset. Myös kantapäät, kyynärpäät ja hännän tyvi ovat mieluisia kapille. Vähitellen kapi leviää koko iholle ja syntyy tyypillinen “kapinen” ulkonäkö. Tartuntaa epäillään nopeasti ilmestyvän kutinan ja altistuksen perusteella. Tyypillisesti koiran korvalehtien hieronta saa aikaan raapimisen. Norjalaiskapi (Norwegian scabies) aiheuttaa ihon voimakkaan paksuuntumisen ilman merkittäviä kutina oireita.
Syvät raapenäytteet voivat vahvistaa diagnoosin, mutta aina punkkeja ei saada raappeeseen. Tällöin diagnoosi tehdään hoitokokeiluna, jolloin eläinlääkäriltä kapin hoitoon annettava lääkitys hävittää oireet. Verinäytteestä voidaan tutkia myös vasta-aineita, mutta näiden muodostumiseen menee aikaa. Bakteeritulehduksen hoito voi vaatia paikallishoidon tai antibioottia ja hurjan kutinan hillitseminen kortisonia.
Hoito
Lääkitys annetaan tyypillisesti kaksi kertaa kuukauden välein, jotta lääkkeisiin reagoimattomat muodot saadaan tuhottua niiden aikuistuttua. Ilman reseptiä saatavat valmisteet eivät tehoa kapiin. Elinympäristö puhdistetaan huolellisesti ja pedit, matot ja liinavaatteet pidetään mielellään muutaman tunnin ajan kuivumassa vähintään 60-asteisessa saunassa. Kaulapanta ja talutushihna pestään saippuavedellä ja otetaan pois käytöstä muutamaksi viikoksi.
Kaikki perheen koirat, kissat ja kanit on hoidettava samanaikaisesti. Koirat myös pidetään erossa muista koirista. Kaverikoirien omistajille kerrotaan tartunnasta, jotta leviäminen saadaan pysäytettyä ja hoito osataan aloittaa muuallakin ajoissa.
Hilsepunkki (Cheyletiella yasgari)
Hilsepunkista voi kärsiä:
- hilseilevä koiranpentu suuresta kennelistä
- hilseilevä kissa tai kani
- oireeton aikuinen koira
- ihminen, jolla epäillään ihonäppyjen takia allergiaa pennun tultua uuteen kotiin
Hilsepunkki on mikroskooppisen pieni, vaalea ja vaaraton hämähäkkieläin, joka elää ihon pintakerroksessa koko elämänkiertonsa ja käyttää ravinnokseen tihkuvaa kudosnestettä. Hilsepunkki on koirilla yleinen loinen, kissoilla tartunta on harvinaisempi.
Tartunta ja oireet
Tyypillinen oire on kuiva tai rasvainen hilseily pään ja selän alueella sekä kutina erityisesti koiranpennulla. Iho on yleensä muuten siisti. Aikuiset koirat ovat usein oireettomia.
Hilsepunkki tarttuu hyvin helposti eläimestä toiseen lähikontaktissa. Se säilyy muutaman päivän tartuntakykyisenä isäntäeläimen ulkopuolella, sopivissa viileissä ja kosteissa olosuhteissa jopa pari viikkoa. Koiran, kissan ja kanin hilsepunkit muistuttavat toisiaan ja viihtyvät kaikissa isäntäeläimissä. Hilsepunkki ei viihdy ihmisen iholla, mutta voi aiheuttaa ihokontaktissa kutinaa ja näppylöitä. Monesta hilsepunkkitartunnan saaneesta lemmikistä on valitettavasti luovuttu turhaan allergiaepäilyn takia.
Diagnoosi ja hoito
Loiset saa helposti kiinni runsaasti hilseilevältä iholta otetusta raapenäytteestä, punkkeja sisältävä hilse voi myös liikkua tumman paperin päälle laitettuna. Hilsepunkin häätöön ei ole rekisteröityä lääkettä, mutta tutkimusten perusteella eläinlääkäriltä saatavilla ulkoloislääkkeillä pääsee melko usein erityisesti muutaman koiran perheessä eroon hilsepunkista.
Lääkitys uusitaan useamman kerran ja kaikki saman talouden kissat, kanit ja koirat hoidetaan samanaikaisesti. Myös kaikki tuttavien eläimet, joiden kanssa hilsepunkkidiagnoosin saaneilla lemmikeillä on ollut kontakteja, on hoidettava. Elinympäristö tulee siivota huolellisesti. Suurissa kennelistä hoito on hyvin haastavaa.
Kirppu (Ctenocephalides spp.)
Kirpuista voi kärsiä:
- ulkomailla oleskellut kutiseva koira tai kissa
- keväällä tai kesällä kutiseva koira tai kissa
Tartunta
Suomalaiset kirpputartunnat ovat yleensä peräisin siilistä, linnusta tai oravasta. Ulkomailta lemmikki voi tuoda kissan- tai koirankirppuja, tosin kissankirppu on yleistymässä Suomessakin. Kuiva sisäilma ei ole kirpuille suosiollinen, mikä on pitänyt kirppujen määrän vähäisenä suomalaisilla lemmikeillä.
Vain aikuinen kirppu elää isäntäeläimessä, munat, toukat ja kotelot ovat ympäristössä. Elämänkierto munasta aikuiseksi yksilöksi kestää muutamasta viikosta jopa kahteen vuoteen. Kirppu ei ole eläinlajiriippuvainen loinen vaan aikuiset kirput käyvät imemässä verta eri eläinlajeista.
Tyypillisin tartuntareitti on eläimen kolo lämpimänä vuodenaikana. Lintukirppujen tyypillisin aika on keväällä huhti-toukokuussa, jolloin ne odottavat pensaiden oksilla sopivaa isäntäeläintä ja tartunnan voi saada metsälenkiltä tai omalta pihalta. Kissa- ja siilikirput ovat yleisimpiä loppukesällä.
Oireet
Kirpun puremat kutisevat ja hilseilevät ja kirpun sylki aiheuttaa allergisia reaktioita. Oireet voivat olla hyvin rajut. Kirppuallergia on tavallisin ihotauti maissa, joissa kirput ovat yleisiä. Kirppuallergian oireet alkavat koiran herkistyttyä kirpuille 3–5 vuoden iässä ja tyypillisesti koiran takaselkään, reisiin, kylkiin ja mahan alle ilmestyy kutisevia, näppyläisiä, karvattomia ja tulehtuneita ihoalueita. Hyvin pienille eläimille voi kehittyä anemia. Kirput levittävät myös monia tartuntatauteja.
Diagnoosi ja hoito
Kirpun voi napata läpinäkyvään teippiin ja viedä eläinlääkärille tunnistettavaksi, eri lajien kirpuilla on omat tunnuspiirteensä. Kirput tekevät kokoonsa nähden valtavia loikkia. Tartunnan saaneen lemmikin iholla on myös tummia kirpun ulosteita, jotka kostutetulle talouspaperille laitettuina tekevät ympärilleen punaisen verirenkaan.
Kirppu voidaan häätää siihen tarkoitetuilla lääkkeillä. Tehokkaimmat valmisteet tehoavat koteloita lukuunottamatta kaikkiin kirpun elämänvaiheisiin. Ympäristö imuroidaan huolellisesti. Erityishuomiota kiinnitetään eläinten makuualustoihin, joihin toukat hakeutuvat valolta suojaan. Matot, petivaatteet ja pedit on hyvä kuivata pitämällä niitä parin tunnin ajan 60-asteisessa saunassa.
Maissa, joissa kirppuja on paljon, lemmikit suojataan säännöllisillä, pitkävaikutteisilla lääkkeillä. Allergista reaktiota ja raapimisen aiheuttamia vammoja hoidetaan tarvittaessa.
Sikaripunkki eli demodikoosi (Demodex canis)
Sikaripunkista voi kärsiä:
- nuori koira, jolla on yksittäisiä karvattomia alueita päässä ja etutassuissa
- nuori koira, jolla on useita ja suuria karvattomia alueita
- vastustuskyvyltään huonokuntoinen koira, jolla on laajoja karvattomia alueita ympäri kehoa
- koira, jolla on tassutulehduksia
- oireeton koira
Sikaripunkkia esiintyy kaikilla koirilla. Terveellä iholla punkkien määrä pysyy kuitenkin kurissa. Puolustuskyvyn heikkous saa aikaan punkkien villin lisääntymisen ja se aiheuttaa sairauden eli demodikoosin. Sikaripunkki elää karvatuppien sisällä ja ongelmatapauksissa karvatupen tulehduksen seurauksena karva irtoaa, jolloin tulehdus leviää ympäröivälle iholle.
Tartunta ja oireet
Pentu saa sikaripunkkeja emältään jo ensimmäisten elinpäivien aikana. Nuorilla koirilla punkit voivat hetkellisesti lisääntyä voimakkaasti, jolloin karvat irtoavat karvatupesta. Tyypillisesti pään alueelle sekä etutassuihin tulee yksittäisiä karvattomia, koiraa häiritsemättömiä laikkuja. Muutokset häviävät itsekseen eivätkä vaadi hoitoa. Joillakin koirilla on kuitenkin perinnöllinen alttius sairastua demodikoosiin eli sikaripunkin aiheuttamiin laajempiin ihotulehduksiin.
Pitkälle edenneessä demodikoosissa iholla on laajoja karvattomia, paksuuntuneita ja tulehtuneita ihoalueita. Demodikoosin kehittymiselle voivat altistaa myös aliravitsemus, stressi, juoksuaika tai sisäloiset. Vanhemmilla koirilla demodikoosin aiheuttama ihotulehdus on usein seurausta taustalla olevasta, puolustuskykyä laskevasta sairaudesta, kuten hormonaaliset sairaudet tai kasvaimet. Myös puolustyskykyä laskeva lääke voi mahdollistaa sikaripunkkien lisääntymisen. Sikaripunkkia ei pidetä tarttuvana sairautena, koska punkkeja löytyy kaikkien koirien iholta.
Demodikoosia sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen, koska sairastumisalttius voi periytyä jälkeläisille ja näillä yksilöillä sairaus on vaikeasti hallittavissa.
Diagnoosi ja hoito
Demodikoosidiagnoosi tehdään raapenäytteellä tai karvatuppinäytteellä tyypilliseltä ihomuutosalueelta ja näytteessä nähdään tällöin runsaasti eri kehitysvaiheissa olevia sikarinmallisia punkkeja. Usein iholla on myös bakteereiden ja hiivojen aiheuttama toissijainen ihotulehdus.
Demodikoosin hoidossa pyritään selvittämään ja hoitamaan taustalla olevat, puolustyskykyä alentavat syyt, vähentämään sikaripunkkien määrää lääkityksellä ja tukea ihon kuntoa sopivalla ravinnolla, rasvahappovalmisteilla ja paikallishoidolla. Toissijaisia bakteeri- ja hiivatulehduksia joudutaan usein myös hoitamaan. Bentsyyliperoksidishampoolla tehdyillä pesuilla huuhdellaan sikaripunkkeja karvatupista ja pesun jälkeen iho kosteutetaan aina hoitoaineella.
Perinnöllisessä muodossa sairaus on vaikeasti hallittava eikä parantavaa hoitoa ole. Lääkityksellä autetaan koiraa pitämään punkkien määrä iholla kohtuullisena ja hoito on jatkuvaa tai usein toistuvaa. Nuoren koiran yksittäiset karvattomat alueet eivät vaadi hoitoa.